Rankka päivä

Aamulla eteisestä kuului surkeaa ja äänekästä ulinaa. Winha oli roikkunut hampaineen lapsen hihassa ja kaatunut siitä selälleen. Ei korkealta, mutta johonkin pentua sattui. Kävely onnistui Winhalta normaalisti, mutta välillä se vinkaisi. Onneksi meillä oli aamuksi varattu aika rokotukseen Pieneläinsairaalaan, joten sinnehän me menimme.  Winha pääsi ensimmäistä kertaa bussin kyytiin. Se istui lyhyen matkan  nätisti sylissä kanssamatkustajia ja muita bussin haisuja nuuskutellen, mutta vapisi hieman.

Sairaalassa meidät otti vastaan opiskelija, jolle kerroin tapahtuneen. Winhaa käänneltiin, väänneltiin ja paineltiin joka puolelta. Mitään vikaa ei löytynyt. Eläinlääkäri teki saman, ja silloin päätä käännettäessä oikealle Winha vinkaisi. Aristavan niskan takia Winha sai kipulääkettä pistoksena. Lääkkeen pitäisi vaikuttaa reilun vuorokauden ajan. Winha oli koko tutkimuksen ajan mallikelpoisesti. Pistoksestakaan Winha ei ollut moksiskaan.

Rokotusta päätettiin siirtää torstaille.

Eläinlääkäri suositteli ulkoilutukseen valjaita, joten sellaisethan me hankimme lähimmästä eläintarvikeliikkeestä. Sen jälkeen lähdettiin työpaikalle, jossa Winha tapasi uusia mukavia ihmisiä. Aamun rankan kokemuksen jälkeen Winha nukkui suuren osan töissä olostaan. Herättyään se teki pissan ja kakan - ei ihan suunnitellusti sanomalehden päälle, mutta ei matollekaan. Nukkumisen jälkeen Winhalla olisi ollut intoa käydä nuuskimassa nurkat ja ehkä vähän leikkiäkin. Alkoi kuitenkin jo olla kiire,  jotta ehdittäisiin pois iltapäiväruuhkan alta. Siispä koiranraksuja vatsukkaan ja kotiin päin.

Nyt Winha ei saa leikkiä vetoleikkejä ja muutenkin niskaa pitää varoa. Winha näyttää itsekin olevan varovainen. Se ei säntäile ja telmi kuten tavallista, vaan tepsuttelee rauhallisesti ympäriinsä, häntä heiluen. Näyttää siltä, että selvisimme aamusta säikähdyksellä.

 Winha töissä. Sunnuntain Hesari oli tarkoitettu käymäläksi, mutta saattoihan sen päällä torkkuakin, kun makuuhuopa kävi tylsäksi. Lehden sisältö oli selvästi sivuseikka.