Tituksen muuttopäivä

Tänään komea Titus-pentu muutti uuteen kotiin. Tituksella on oma blogi, jota seuraamme suurella mielenkiinnolla.

Titus 23.2.2013

Nyt siis kaikki neljä pentua ovat uusissa perheissään. Helmi-tyttö jää synnyinkotiinsa Winhan seuraksi. On aika purkaa "kennel" ja aloittaa arjen harjoittelu nykyisellä kokoonpanolla. Helmille muutos ei ole suuren suuri. Ikäisensä leikkitoverit ovat kaikonneet tahoilleen, mutta ihmislauma on entinen. Ja tietenkin tuttu ja turvallinen Winha, jolla onneksi riittää energiaa vilkkaan pennun kanssa liehumiseen. 

On ollut hauska seurata pentujen kasvua pienistä hylkeistä vauhdikkaiksi karvapalleroiksi. Jokainen pentu on ollut omalla tavallaan ainutlaatuinen. Yllättävän haikeaa on niistä luopuminen ollut, mutta toisaalta - pentujen hoidosta vapautunut energia saadaan nyt suunnattua toisaalle, muun muassa Helmin kouluttamiseen. Mitäpä ensikertalaisena kasvattajana voisi tästä urakasta sanoa: raskasta mutta hyvin antoisaa.

Hugon vuoro muuttaa

Ihana Hugo lähti tänään ajelemaan kohti Kontiolahtea. Muutaman tunnin ajomatka siis edessä, ennen kuin pentu pääsee tutustumaan uuteen kotiin.

Hugo Jr. 22.2.2014. Pentu sai uudelta perheeltään sattumoisin isänsä nimen. Hänkin on Hugo,  virallisemmin Merihelmen Qatarin Öljysheikki.

Starring Hugo, Titus ja Helmi, ikä kahdeksan viikkoa ja kolme päivää. (22.2.2014)

Winha kouluttaa poikia. (22.2.2014)

Iltariehuntaa

Kaksi viidestä pennusta on jo muuttanut uuteen kotiin. Meiningissä sitä ei kuitenkaan huomaa. Vauhtia riittää, ja jäljellä olevat pennut saavat mukavasti myös coton-mamman liikkeelle.

Pojilla on voimainkoitos menossa.

Mamma tuli iltalenkiltä. Riehuntaahan siitä seurasi.

Fanny muutti kotoa pois

Tänään Fanny lähti Turkuun. Uuteen perheeseen kuuluu ihmisten lisäksi yksi kani. Mitähän pentu siitä mahtaa tuumata?

Karvat ovat kylvyn jälkeen vielä vähän vinksin vonksin, mutta kyllä ne siitä kampaamalla oikenee.

Nino lähti uuteen kotiin

Pentu 1, Nino, lähti tänään uuteen kotiin. Ensimmäisenä kaikista pennuista. On vähän kaihoisa mieli, vaikka tiedämme, että Ninolla ei ole hätäpäivää. Winhakin saatteli Ninon ovelle saakka.

Nino sai uudelta perheeltään oman peiton, jota piti tietenkin testata saman tien. Peiton mukana tuli uusia tuoksuja, jotka tulisivat paremmin tutuksi muuton jälkeen. Koko pentulauma ja Winha köllöttelivät peiton päällä mielellään, ja Nino sai tutut tuoksut mukaansa uuteen kotiin. (Nino 11.2.)

Nino kävi kylvyssä ja odottaa uutta perhettään suihkunraikkaana.  (14.2.)

Kuusi viikkoa cotonina

Pennut ovat tänään tasan kuusi viikkoa vanhoja. Voisi sanoa, että cotonina olemisen alkeiskurssi on melkein suoritettu. Turkkiakin on jo harjattu, vaikka eihän se vielä mihinkään takkuunnu, kun on lyhyt. Paljon on vielä opittavaakin. Ensimmäinen kylpykin on vielä kokematta. Pyllyjä ja tassuja on kyllä jo jouduttu pesemään, eli ei vesipesu ihan vieras asia enää ole. Pikkuhiljaa.

Pennut tietävät, koska ruoka-aika on lähellä. Ne tulevat keittiöön päivystämään, kun ruoka-astiat alkavat kolisemaan ja nappulapussi kahisemaan. Yleensä ruuan ääreen ei tarvitse sen kummemmin houkutella.

Lattia on syytä mopata joka ilta. Vaikka pissat ja ruokaisten tassujen jäljet pyritäänkin siivoamaan niiden ilmettyä, tuppaa lattia silti tihnaantumaan. Poikapennut kipittävät juoksujalkaa saalistusvietin ohjaamina, kun kuulevat lattiamopin äänen. Sitä pitää sitten jahdata oikein olan takaa. Tyttöpennut eivät ole moppaamiseen osoittaneet sen kummempaa kiinnostusta (no ei tietenkään :)

Pennut taistelevat välillä hampaat irvessä. Onneksi ne osaavat kiljua lujaa, jolloin toinen tietää hieman hellittää hammasotettaan. Winha käy myös usein tsekkaamassa, mikä huutajalla on hätänä. Onpa Winhakin välillä menossa mukana.

Winha jälleen terveiden kirjoissa

Kävimme tänään poistattamassa Winhan tikit. Haava on parantunut hienosti. Pari viikkoa pitää vielä välttää ylenpalttista riehumista. Kotiin päästyä Winha oli ikionnellinen, kun en virittänytkään suojakaulusta. Meno oli niin riehakasta, että osa pennuista katsoi parhaaksi mennä hetkeksi sohvan alle. Tosin - nyt Winhakin mahtuu sinne, kun uuma on jälleen hoikka eikä kaulassa ole tilaa vievää kauluria.

On mielenkiintoista seurata Winhan touhuamista äitinä. Se huolestuu ja käy tarkistamassa tilanteen, kun pennut käyttävät toisiinsa liian kovia otteita ja ilmaisevat sen kiljumalla. Puhdistustoimet ovat perusteellisia, eikä siinä ole pennulla vastaan sanomista. Välillä se ohjailee pentuja kuonolla ja tassuilla. Jossakin vaiheessa se tökki pentuja kuljetushäkkiin, jossa jälkikasvu ottikin pienet tirsat. Kuljetushäkkiin ne menevät usein oma-aloitteisestikin, kun alkaa tulla uni. Häkki on meillä sisätiloissa koko ajan, ja Winha saa mennä ja tulla sinne kuten huvittaa. Se on Winhan oma paikka, jossa se saa olla rauhassa ja pureskella vaikka dental sticksiä tai muuta maistuvaa mättöä. Tai no, rauha on joksikin aikaa mennyttä, kun pennut tunkevat häkkiin myös. Se ei kuitenkaan näytä Winhaa haittaavan. Ne näyttävät viettävän häkissä yhteistä laatuaikaa.

Pennut ovat keksineet, että maailma ei rajoitukaan olohuoneeseen. Kiinteitä todisteita vaeltelusta on löytynyt eteisestä ja milloin mistäkin.