Kävimme tänään poistattamassa Winhan tikit. Haava on parantunut hienosti. Pari viikkoa pitää vielä välttää ylenpalttista riehumista. Kotiin päästyä Winha oli ikionnellinen, kun en virittänytkään suojakaulusta. Meno oli niin riehakasta, että osa pennuista katsoi parhaaksi mennä hetkeksi sohvan alle. Tosin - nyt Winhakin mahtuu sinne, kun uuma on jälleen hoikka eikä kaulassa ole tilaa vievää kauluria.
On mielenkiintoista seurata Winhan touhuamista äitinä. Se huolestuu ja käy tarkistamassa tilanteen, kun pennut käyttävät toisiinsa liian kovia otteita ja ilmaisevat sen kiljumalla. Puhdistustoimet ovat perusteellisia, eikä siinä ole pennulla vastaan sanomista. Välillä se ohjailee pentuja kuonolla ja tassuilla. Jossakin vaiheessa se tökki pentuja kuljetushäkkiin, jossa jälkikasvu ottikin pienet tirsat. Kuljetushäkkiin ne menevät usein oma-aloitteisestikin, kun alkaa tulla uni. Häkki on meillä sisätiloissa koko ajan, ja Winha saa mennä ja tulla sinne kuten huvittaa. Se on Winhan oma paikka, jossa se saa olla rauhassa ja pureskella vaikka dental sticksiä tai muuta maistuvaa mättöä. Tai no, rauha on joksikin aikaa mennyttä, kun pennut tunkevat häkkiin myös. Se ei kuitenkaan näytä Winhaa haittaavan. Ne näyttävät viettävän häkissä yhteistä laatuaikaa.
Pennut ovat keksineet, että maailma ei rajoitukaan olohuoneeseen. Kiinteitä todisteita vaeltelusta on löytynyt eteisestä ja milloin mistäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti