Siankorva

Winhan ulkoilut ovat olleet suhteellisen lyhytkestoisia. Yleensä pentu on kannettu ulkoilutien varteen ja sitten on vähän käveleksitty, etupäässä takaisin kotiin päin. Se ei ole ollut kovin innoissaan esimerkiksi lumesta, mutta nyt lumi on ulkoiluteiltä osittain sulanut. Winhan kanssa päästiin jo kävelemään pikku lenkki, jonka varrella sai ihmetellä solisevaa puroa ja haistella metsän tuoksuja. Winha oli lenkin jälkeen reippaalla mielellä. Ja kurainen. Se on kuitenkin pikkujuttu maailman ihmeiden rinnalla.

Winha sai lauantaina yllätyksen - siankorvan. Sitä se kanniskeli kuin universumin suurinta aarretta. Kaupan myyjä varoitti, että aluksi korvaa ei kannata antaa pitkäksi aikaa, jotta maha ei menisi sekaisin. Tänään tulikin vähän tavallista vauhdikkaampi kakka. Johtuneeko siankorvasta vai uudesta koiranruuasta. Siankorvan jäkertämisessä pidetään nyt kuitenkin pieni tauko.

Yliopiston apteekin asiakaslehdessä (1.2012) oli mielenkiintoinen artikkeli: "Huolenpitoa hauvalle ja mirrille". Haastateltu eläinlääkäri kertoo, että luu on hyvä kalsiumin lähde. Tottumattomalle syöjälle luu kuitenkin aiheuttaa alussa ripulia. Winhalle kaupan pakastealtaasta hankitut luut jäävät siis toistaiseksi pakastimeen odottamaan, että Winha on hieman isompi. Paha ripuli voi olla pennulle vakava tila. Toisekseen - luiden kaluaminen voi olla hyvä aloittaa sellaisena ajankohtana, että ulos päästään sillä sekunnilla kun tarve tulee. Samaisessa lehtiartikkelissa kerrotaan, että "pennun tulee antaa ulkona syödä multaa, juoda lätäköistä ja popsia jäniksenpapanoita kuin vitamiinipillereitä". Tämä takaa koiralle tarpeellisen bakteerikannan. Liekö liiallisuuksiin menevällä hygienialla osuutta siihen, että myös koirilla ovat allergiat yleistyneet?

 Siasta on jäljellä enää korva, nam... ;)